Koomista kyllä, kerran sain lähes tälläisen miehen. Tai niin ainakin kuvittelin. Tapasin hänet sattumalta, sellaisena iltana kun en edes kuvitellut tapaavani ketään. Lähdin jopa treffeille pientä epäilystä tuntien, koska luulin ettei jutusta tulisi kuitenkaan mitään. Mutta minua odotti kuitenkin iloinen yllätys. Mies oli puhelias ja vaikutti mukavalta, oli ainakin mun mielestä varsin komea, pukeutui hyvin, opiskeli yliopistossa, jopa rahaa tuntui olevan riittävästi, itse asiassa opiskelijalle vähän liikaakin. Aloimme seurustelemaan. Kuullostaa aika ruusuiselta, mutta valittevasti totuus oli hieman karumpi ja paljastui minulle vähitelleen.
Mies oli pihi, opiskelu ei merkannut hänelle paljookaan eikä urasuunnitelmia juuri ollut, viina maistui vähän liiankin hyvin, lupauksia ei pidetty, minä taas en kelvannu hänen suvulleen enkä kavereille. Seurustelu loppui lyhyeen, jota seurasi ainakin mun osalta pitkä harmaa toipumisjakso, koska jostai kumman syystä kaikesta tästä huolimatta pidin hänestä sillä hetkellä kovasti.
Nyt olen jo toipunut ja ajatus uudesta suhteesta tuntuu mukavalta. Toivottavasti näköpiiriin ilmaantuu pian joku kiinnostava ihminen. Saa nähdä tuleeko seuraavastikin suhteesta virhevalinta, vaikka "listani" mukaan mies olisikin täydellinen.

Kommentit